Italiassa koiran kanssa

Suunnitteletko reissua koiran kanssa? Me emme olleet aiemmin tehneet koiran kanssa ulkomaan matkaa ja hyppäsimme heti kerralla syvään päätyyn. Vietimme nimittäin viime kesänä neljä viikkoa Italiassa koiran kanssa ja ajoimme sinne omalla autolla Suomesta saakka.  Näin jälkikäteen ajatellen kaikki meni hienosti. Mitä nyt koira oksensi kerran päivässä autoon ja yhdet ripulit tulivat Airbnb-kodin rappukäytävään. Herkästä koirasta kuoriutui kuitenkin neljässä viikossa kelpo lomakoira. Ja huolimatta matkapahoinvoinnista, se hyppäsi aina innolla autoon mukaan.

Hugosta kehittyi matkan aikana todellinen rantakoira.

Tarvittavat asiakirjat ja rokotukset

Matkustaaksesi koiran kanssa EU:n sisällä, sille tarvitaan oma passi ja sen tulee olla mikrosirutettu, rokotettu raivotautia vastaan sekä lääkitty ekinokokkoosia vastaan. Passin saa eläinlääkäriltä ja kaikki hoituikin menomatkaa varten yhdellä eläinlääkärikäynnillä. Takaisin tullessa otimme muutamaa päivää etukäteen yhteyttä paluumatkan varrelle osuvaan latvialaiseen eläinlääkäriasemaan ja ekinokokkoosilääkitys onnistui siellä ilman ajanvarausta helposti ja hyvin edullisesti. Ekinokokkoosilääkitys tulee ottaa viimeistään 24h ennen Suomeen paluuta. Voit lukea lisää täältä.

San Remon asunnon parvekkeelta oli helppo pitää vahtia.

Italia on koiraystävällinen maa

Italiassa koiran kanssa oli suhteellisen helppoa olla, sillä italialaiset ovat hyvin koiraystävällisiä. Koiria saa myös pitää vapaana. Tosin se näin suomalaisena koiranomistajana välillä aiheutti harmaita hiuksia. Emmekä me uskaltaneet pitää hihnaan tottunutta koiraa vapaana kuin joskus illalla rannalla, kun muita koiria ja ihmisiä ei ollut näkyvissä.  Emme myöskään jättäneet koiraa yksin airbnb-asuntoihin kertaakaan, sillä se olisi todennäköisesti uikuttanut ja ulvonut kovaan ääneen. Tuskin sekään silti olisi haitannut, sillä Italiassa ei kovin herkästi kuullut komennettavan haukkuvia koiria.

Kaikille uimarannoille ei koiria saa viedä, mutta koiraystävällisiä rantoja löytyy hyvin ja ne on selkeästi merkattu. Ravintoloiden ja kahviloiden terasseille koiran saa myös yleensä ottaa mukaan, joten sekään ei ollut ongelma.

Hämmästykseksemme Hugo ei aina hakeutunutkaan varjoon, vaan haki lämmintä paikkaa auringosta.

Koiran ruokailu

Koiran ruokailua piti miettiä etukäteen. Meidän puudeli kun on varsin herkkävatsainen ja syönyt koko ikänsä samaa ruokaa: paistettua kanajauhelihaa, tietynmerkkisiä nappuloita sekä piimää/raejuustoa.  Iso nappulapussi otettiin tietenkin mukaan Suomesta ja se riitti koko matkaksi, pieni koira kun on. Autoon hankittiin matkajääkaappi, joka piti matkan ajan raejuustot ja kanajauhelihat kylmänä. Iloksemme lähikaupasta löytyi heti maustamatonta kanajauhelihaa, joten sekään ei noussut ongelmaksi. Etukäteen olin asiaa googlaillut ja tiesin, että maustamatonta kanaa pitäisi löytyä helposti. Kuumuus tosin aiheutti sen, että koiran ruokahalu ei ollut kovin suuri.  Etukäteen pohdimmekin, että mahtaako siellä olla koiralle liian kuuma, mutta se osoittautui turhaksi murheeksi.  Hugo jopa välillä hakeutumalla hakeutui aurinkoon. Vesikippo ja vesipullo kulkivat helposti mukana ja aina kun mahdollista, valitsemme tietenkin tien varjoisemman puolen. Myös monet kahvilat ja ravintolat tarjoavat pyytämättä koirille vettä.

Italiassa törmäsimme ensimmäistä kertaa tällaisiin koirille tarkoitettuihin ostoskärryihin.